Raapaisuja kuusta

I
Raapaisen täysikuuta kynällä
ja sytytän kynttilän sydämen.

II
Pitkin valkoista taivasta
pilvet ovat
lumen kuva.

III
Kuun valolantti
fosforikehäinen
rikkipunaa ja
ruosteoranssia.

VI
Kuun silmä
valokatse
mihin kohtaan se osuu
huoneessa
jossa nukut?

V
Maan yläpuolella
valopää
kutsuiko joku nuo
pilvivarjot
kehän piilottajat
mustat tuulet
veden takaa
verhoiksi tähän ikkunaan.

VI
Kuun valottamaa leipää
pöydällä
ja taas pilvet
piilottavat hohteen
kuin järven yllä keväällä
jäinen vesi tuulessa.

VII
Kehä muuttuu
railoja, pilviä
oranssi karkaa
ilmatuulessa
liukenee mustaan.

VIII
Valkoista taivaanmassaa
tuulenkevyttä taivasyötä
johon ilman tassut
jättäneet painaumiaan
puhkoneet avaruusreikiä
pilvenpolkuun.

VIX
Koivujen oksaverkot
tihkuvat valon mahlaa
kuin keväällä
puhdasta hopeaa
kuuyö.

X
Tästä ei näe valopolkua
yöveden pinnalla
metsän aita
nousee eteen.

XI
Tämä on nyt
joka hetki olemassa
ihmeitä tapahtuu
etsivä löytää
rakkaus parantaa,
tai tekee sairaaksi.

XII
Valkoisia kukkia
ja kuunvaloa
yön pöydällä
ilmestyvät sanat
valon pinnalle
rakkauslauseet.

XIII
Yö laskeutuu kellotaulussa
askeltaa sekuntiportaita,
hupsu kuu leikkii piilosta
pilvihahmojen kanssa.

XIV
Ikään kuin joku
koko ajan kauhoisi,
työntäisi pilvilunta
tuulen purjeisiin.

XV
Kuu zoomaa suoraan kohti
ohi päivien sateessa
mustuneen kuusen
tässä kohtaa taloa
me näemme toisemme
vuodenaikojen ikkunan
edessä ja takana
milloin valossa
milloin hämärässä.

XVI
Sädekehäinen kuu
on nyt tähti
koskettaa kuusenlatvaa
illuusio.

XVII
Hauraat pilvet
avaruuden mustalla pinnalla
valo juoksee
lohkareelta lohkareelle
ilman kevätjäitä.

XVIII
Talojen silmät ovat kiinni
kukaan ei valvo kuuta
valossa.

XIX
Vielä valo ei yllä lattialle
se kattaa pöytää
kuusen tummaa
äkkiä sulkaviuhkat lipuvat
helmikanojen höyhenkerrokset
siniselle yön pohjalle
tupruttaa hattaroita.

XX
Taivas mustaa avovettä
pilvien lumiset rannat
tuuli muuttaa koko ajan
rantaviivaa
siirtää mielivaltaisesti
kartan mittasuhteita
lisää tähtiä nousee pimeästä
kasvaa pilvien alta.

XXI
Sinä, kuin kuu
ajatusteni pilvissä
loistat.

XXII
Kuupöydällä leivänmuruja
juustoa ja viiniä.
Milloin me jaamme ne,
kuuaterian?

XXIII
Avaruuslamppu sokaisee
nyt kun pilvet antavat sen loistaa
vailla verhoja esiintyy
yön suuri tähti.

XXIV
Ilmavirta muovailee pilvien massaa
mammutteja, elefantteja juuri nyt
lentää kattojen yli.

XXV
Jos hän kirjoittaa kuusta
(onko se hän?)
kenestä muusta
jos pilvistä
miten se liittyy mihinkään
ne ovat yötä
lainattua aikaa
ilmatilaa
jossa tuuli puhaltaa.

XXVI
Kuuyönä minä en nuku
nukutko sinä -hän kysyy
kuuyön vanha valo
kun se osuu heihin
siinä ole sädettäkään
kaipausta tai epätoivoa,
on vain ihmettely.

XXVII
Kohta alkaa pilvetön alue
tuuli siivoaa taivasta
lakaisee pilvilumen
se loistaa nyt
hupsuille romantikoille
valokukka, rakkauslamppu.

29
Tuuli tyrkkii voimallaan
pysähtyneitä oksia
kevätaamun kalpeaa
valottunutta kuvaa maisemassa
sarastukseen, auringonnousuun
on vielä monta kuvan matkaa.
Ja sanoja, lukemattomia kirjaimia
joista rakentaa siltaa
täysikuuilloille.

30.
Pitkä jakso sadetta
ja nyt tienpinnat tuuli kuivaa
ruoho nostaa vartensa
yön viileään
taivas jatkuu korkeammalle
kohoaa valosta.

31.
Aina läsnä
nuo rakkaat varjot
valon.

32.
Kuun reaktori savuaa
ilma pilvien kalpea,
lounaasta nousee
sateen seinä.

33.
Valomatto yltää lattian yli
varjottaa tuolin ääriviivät
kuunvalograffiti.

34.
Yön tuore painomuste
jäljentää varjoja
pintojen fosforille.

Joulukuuta