Luminen viikonloppu

Kuinka kauan tämä jatkuu?

Katsoin televisiosta äskettäin Giuseppe Tornatoren elokuvan; La sconosciuta (The Unknown woman), josta Youtubesta löytyy traileri.
Kuinkahan monta näitä samanlaisia tarinoita on tälläkin hetkellä tosielämässä, vaikkapa Euroopassa?
Minun on kyllä ylipäätään vaikeaa katsoa näitä aiheita elokuvinakaan, sillä näistä naisten hyväksikäytön kuvauksista ainakin minä saan vain mielipahaa ja ne herättävät agressiivisiä tunteita ja ahdistusta.
Ko. elokuva on kyllä palkittu monta kertaa, ja pääosan esittäjä on vakuuttava näyttelijä, ja yleensä pidän Tornatoren elokuvista, mutta tämä prostituutio aiheena kyllästyttää ja suututtaa!
Eiköhän näitä tarinoita ole jo tarpeeksi dokumentoitu ns. taiteissakin.

En pitänyt Sofi Oksasen romaanistakaan siksi, että hän oli ympännyt kirjaansa Puhdistus, juuri tällaisen järkyttävän hyväksikäytetyn tytön tarinan.
Aihe taitaa olla shokeraavana nyt kaikkialla in?
En oikein usko, että näillä teoksilla voidaan maailmasta poistaa mm. seksuaalinen hyväksikäyttö.
Mikä tai mitkä ne keinot olisivat, sopii ainakin miettiä.
Miksi etenkin köyhät naiset ja tytöt menevät niin helposti vielä tänä päivänä halpaan, uskovat näitä parittajahirviöitä? Tietoa ja opettavaisia, varottavia kokemuksia kohtalotovereilla luulisi olevan näistä valheellisista värväyksistä "mukatöihin".

Iineksen blogissa keskusteltiin äskettäin parisuhteisiin liittyvästä väkivallasta.

Toinen äskettäin myös tv:stä tullut italialainen elokuva: Non ti muovere - sisältää jälleen "huonon naisen" hyväksikäyttöä, mutta tarinaan liittyy myös ns. suurta rakkautta, ja tietysti elokuvan tarina on traaginen. Kyyneleitä katsojakaan ei voi välttää, koskapa näyttelijät samaistuvat rooleihinsa ammattitaitoisesti!
Elokuvan alussa en ollut tuntea Penelope Crutzia, niin muuntautunut hän oli rooliinsa. Mutta jälleen kerran kuvataan nainen miehisen näkemyksen kautta tässäkin. Argh!

Sitä kuuta katsominen

Yö on koti kun pimeä sammuttaa valot
tämä hetki aikaa olla pois maisemasta
valon varas nousee paperille
kynän varjo kädellä
tuuletin imee savua
pilttipurkki puolillaan tuhkaa
tiimalasi, se mittaa hengitystä
omenan ja hunajapurkin katsekontaktia

naapurin ikkunassa syttyy valve
hanasta laskettu vesi on vielä viileää
inkivääriä ja ruusunmarjaa
siniset lasidelfiinit lentävät lampussa
kevättorin kukka elää yhä
terälehdillään hohtaa lumen ihme
sormessa on kaksi vierasta sormusta
toinen mullasta noussut
toinen kirpputorin romulaatikosta

koneet eivät nuku
sydämen kompressorit, suolten ilmastointi,
unien kellarit -
koko ajan ohi ajatusten, autojen hurina...
jalkojen jääkaapit, huulten pakastimet
lihasten mastot, veren tukiasemat...

Yö on koti, kun pilvi sammuttaa kuun
katkaisee laus---


Runotorstaina aihe : KUU


Kuullista musiikkia

Taas se aika vuodesta

kun lööpeissä ja lehtien palstoilla levitellään parhaimman kansanosan tuloja verottajan tietolaarista.
Hyvä työmies on palkkansa ansainnut! Ja onhan maassamme näitä yli-ihmisiä jotka nettoavat vuodessa summan, josta kelan työttömyyspäivärahalla oleva ei edes unta näe.

Mitkä kaikki ominaisuudet tekevätkään joistakin ihmisistä miljoonien eurojen palkannauttijoita? Muita ihmisiä niin paljon parempia yksilöitä, sillä kyllähän heillä täytyy olla ominaisuuksia, joita meillä köyhillä ei ole, eikä tule!?

Mielenkiintoista olisi tietää miten tällaiset ihmiset kokevat olemassaolonsa maailmassa, kun tileillä, ja sijoituksissa on niin paljon pätäkkää, etteivät loppuelämässään ehdi niistä kuluttaa kuin murto osan. Siis normaaleihin ihmisen hengissä pitämiin kuluihin verrattuna? Mitäköhän heidän mielessään liikkuu aamulla herätessä, tai yöllä ennen unta?

Millainenkohan onkaan tunne siitä, ettei raha oikeastaan henkilökohtaisesti merkitse enää mitään? Vai tuleeko siitä hetki hetkeltä tärkeämpi motiivi olla elossa?
Ainakaan sen puute ei rajoita mitään, missään?

Täytyy sen oli ylimaallinen tunne? Varmasti ryhtikin pysyy suorana tuosta persoonallisuuden erinomaisuudesta, sen palkittavuudesta!

Eikö heille koskaan nouse mieleen syyllisyydentunteita, nähdessään ruokajonoja, asunnottomia, nälkäisiä lapsia, kerjäläisiä? Näkevätkö he edes näitä luxus-autojensa himmennetyistä ikkunoista? Ja jos, niin miten he siitä kokemiaan tunnetilojaan käsittelevät? Miten he selittävät itselleen toisten ihmisten kateuden? Pelkäävätkö he enemmän kuin keskivertokansalaiset?
Toteamallako, että tehkää perässä!?

No, ovathan nämä rahakkaat palkannauttijat ja osingoilla eläjät ihailtavia ihmisiä.
Länsimaisen kulttuurimme täydellisen ihmisen esikuvia ja onnellisen elämän malleja! Kaikkien pitää pyrkiä heidän tasolleen. Vaikka koskaan emme noita tasoja saavuttaisikaan, me tuemme heitä ilomielin.

Auringonlaskuhurmio

Lännessä, järven takana laskeva aurinko värittää taivaan tänne asti kullanpunaiseksi.
Muuta taideteosta ei silmiensä eteen tällä hetkellä kaipaa.
Näytti jo siltä, että tuo kaukana oleva kultainen, leveä valon uoma olisi kohta hävinnyt harvoja lumihiutaleita pudottelevien pilvien taa, mutta ei.
Nyt tuo loisto valottaa järvenpuoleisten ikkunoiden kautta myös huoneet.

Musiikkia sunnuntai-illan ratoksi:

Musiikkia kaikelle ja kaikille

Pyhäinpäivän kynttiläin valossa läsnä- ja poissaoleville!

Mennyttä kesää muistellen

Ritan kanssa on ollut puhetta syyshortensioista. Näin pieni vielä on minun pensaani (keskellä), mutta kuitenkin elossa, ja jopa kukki.

Intian krassin siemeniä talletin johonkin, mutta viime keväänä en niitä löytänyt mistään, joten kuva (ylin) on edellisvuoden kesältä.

Metsässä

Runo-torstain aihe tänään on VUORENPEIKKOJEN luolassa.
Jos nyt ei tässä olla aivan luolassa, niin vuorenpeikkojen mailla kumminkin:


Vaellan tätä
tuttua maisemaa
joka askeleella
tietoisuus kuvaa
silmien linssit
rajaavat otoksia
mäntypylväiköt
tuulen virrassa
silmä kantaa
samaa pyhyyttä
jonka löysin
sanoistasi.

Nyt etenen risukossa
ihmisen jättämät rangat
puiden luut
tukkivat reitin
ajan patinaa
kuin hiustesi hohtava hopea.

Vaellan harjulla
josta näkee kauas
myös alas
jään kyntämiin rotkoihin

eräs jääkausi on alkanut sulaa.





1.
Jäkälikkö ritisee nousevien askelten alla.
Näet punaisia pisteitä minne vain katsot.
Haluaisit pujottaa ne varpuun,
aluskasvillisuuden tarinan
kokoaisit helminauhan, ja koristaisit hänet,
jäkäläkruunupäisen joka lepää mättäällä,
istuu kannonpäässä.

2.
Sammalvuoteella olemme yhtä
me ja metsä,
kaikki kolme maisemaa.

3.
Joku on tappanut puut
etäisyyksien alueelta
jonne näet
tyhjyyteen asti.

4.
Täältä tuulien korkeudelta
vahoilta lohkareilta
hän katsoo sinua
horisontin taakse,
kuten se toinen,
kysyy meren aalloilta
muistavatko ne vielä
valkeamekkoisen tytön rannalla.

5.
Viime hetkellä hän ehtii väistää
hämähäkin kutoman esteen
kahden taimen välissä
valo hohtaa
kuoleman verkossa
menneen sateen säteilevä hehku.


6.
Koneen rikkomalle pinnalle
hän sovittaa katseen
nostaa aarteen
sammalikon poimuista
maan murtuneista onkaloista
lehahtaa pieniä siivekkäitä
pitkän vaelluksen jälkeen
seuraa hirvien reittiä
mutta ei koskaan
jatka perille asti.

7.
Sanat putoavat sammalikkoon
äänetön pyyntö: jääkää vielä hetkeksi
älkää lähtekö vielä tänään

ovat yksin mentyänne
kotilampi ja hän

kaukana horisontissa
joutsenet huutavat
jäähyvästejään
taakseen katsomatta.